Kuka on vastuussa yksinäisyydestä? Me kaikki voimme vaikuttaa!

Yksinäisyydestä yhteisöllisyyteen -hanke tulee vuodenvaihteessa päätökseen. Hankkeessa on pilotoitu erilaisia tapoja työskennellä nuorten kanssa yksinäisyyttä ennaltaehkäisten ja sitä vähentäen. Työpajatoimintaa on toteutettu sekä järjestö- että kouluyhteistyössä, pop up -toimintaa on toteutettu näiden lisäksi nuorisotiloilla sekä kauppakeskuksissa ja yksilökeskustelutukea on tarjottu nuorille ja nuorille aikuisille jalkautumalla mm. Tampereen Ohjaamoon sekä Nuorten Tampereen Discord-verkkoalustalle. Vuoden aikana kohtaamiskertoja nuorten kanssa syntyi yhteensä 2443. Iso kiitos kaikille kohdatuille nuorille ja yhteistyökumppaneille, jotka mahdollistitte tämän tärkeän ja merkityksellisen toiminnan. Iloksemme STEA myönsi toiminnan jatkokehittämiselle rahoituksen, joten toiminta jatkuu ensi vuonna! 

Sekä nuorilta kerätyn palautteen perusteella että työntekijän havainnoinnin perusteella voidaan todeta, että työpajatoiminnan avulla vahvistettiin sekä yksinäisyyttä kokevan taitoja, mutta ennen kaikkea koko ryhmän toimintaa. 76% koki työpajan hyödyllisenä ja 67% koki, että työpajojen myötä ymmärrys yksinäisyydestä lisääntyi. Nuoret kokivat, että aiheesta oli mukava päästä puhumaan yhdessä ja ymmärtämään yksinäisyyttä kokevan näkökulmaa, vaikka ei olisi itse kokenut yksinäisyyttä. Yksinäisyyttä kokevat huomasivat, että muutkin kokevat samankaltaisia tunteita, eivätkä he ole ainoita. Nuorten tieto vahvistui siitä, mikä on yksinäisyyden ja yksin olemisen ero, miltä yksinäisyys tuntuu ja millaisia seurauksia yksinäisyydellä sekä ulkopuolelle sulkemisella voi olla. Myös yksinäisyyteen liittyvä stigma eli häpeäleima vähenee yhteisen keskustelun ja tiedon lisääntymisen myötä. Tietoisuuden lisääminen vahvistaa ymmärrystä siitä, että yksinäisyyttä voi kokea kuka vain ja että yksinäisyyden vähentäminen ei ole vain yksinäisyyttä kokevan vastuulla vaan meidän kaikkien vastuulla.

Keskusteluiden myötä yksi tärkeä oivallus olikin, että yksinäisyys ei ole yksinäisyyttä kokevan syy. Usein taustalla voi olla jonkin tärkeän suhteen katkeaminen. Tämä voi johtua esimerkiksi muutosta toiselle paikkakunnalle tai koulun vaihdosta. Syynä voi olla myös kokemus erilaisuudesta, kiusaamistausta tai toisten asenne.  Syitä voi olla lukuisia, eikä aina löydy selkeää syytä. On hyvä muistaa, että yksinäisyys voi alkaa myös sattumalta ja siten se voi jossain elämänvaiheessa koskettaa meistä ketä vain.

Oivalluksia syntyi myös sosiaaliseen ulossulkemiseen eli ostrakismiin liittyen. Nuoret tunnistavat asian hyvin, eli sen miten pienillä ja huomaamattomilla eleillä ja ilmeillä voimme sulkea toisia ulkopuolelle. Kuten pyörittelemällä silmiä, kääntämällä selkää, jättämällä vastaamatta toisen kysymykseen tai puhumalla ryhmässä asioista, joista yksi henkilö ei tiedä, eikä voi siten osallistua keskusteluun. Sosiaalinen ulkopuolelle sulkeminen on henkistä väkivaltaa ja epäsuoraa kiusaamista. Ulkopuolelle jättämistä voi tapahtua myös tahattomasti. Silloin se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että henkilö on niin ajatuksissaan, eikä huomaa tervehtiä takaisin vastaan tullutta henkilöä. Me kaikki olemme sosiaalisia olentoja ja ydintarpeisiimme kuuluu ryhmään kuulumisen tarve sekä tarve tulla hyväksytyksi, kuulluksi ja nähdyksi. Nämä tarpeet eivät pääse täyttymään, jos suljemme toisiamme ulkopuolelle. ”Opin, että ulkopuolelle jättäminen on kiusaamista.”

Yksinäisyyden ja ostrakismin vähentämiseen sekä ennaltaehkäisyyn tiedon jakamisella yhteisesti keskustellen on iso merkitys. Jopa 67% koki työpajan jälkeen, että he osaavat paremmin huomioida toisia. ”Paja saa varmasti ihmisiä huomioimaan muita enemmän.” Nuoret sanoittivatkin työpajojen jälkeen, miten omaan käyttäytymiseen tulee kiinnitettyä huomiota. Tietoisuuden myötä on myös mahdollista muuttaa omaa käyttäytymistään tarpeen mukaan. ”Luulen, että työpajan aikana jokainen pystyi menemään itseensä ja miettimään omaa toimintaansa uudella tavalla.”
 ”Jos joku on jättänyt ulkopuolelle, vaikka vahingossa, niin nyt hän voisi tajuta sen.”  

Työpajojen avulla pystyttiin vaikuttamaan koko yhteisön toimintaan myönteisesti, kun keskusteltiin yhdessä, miten meistä jokainen voi vaikuttaa yksinäisyyteen ennaltaehkäisevästi esimerkiksi tervehtimällä kaikkia, ottamalla kaikki mukaan ryhmään, tekemällä yhteistyötä ihan kenen kanssa vain jne. Työpajoissa myös harjoiteltiin mm. toisen kehumista ja niiden sanoittamista ääneen. Tämä vahvistaa ryhmän yhteishenkeä, turvallista ilmapiiriä sekä kuulumisen tunnetta yhteisöön. ”Tuntuu, että ehkä lähensi meitä luokkana ja loi turvallista ilmapiiriä, kun puhuttiin asioista.”

Yksinäisyyttä kokevien nuorten aikuisten kanssa käydyissä keskusteluissa tuli hyvin esille yksinäisyyden seuraukset. Pitkittyessään yksinäisyys voi johtaa mm. ajatusvääristymiin, jolloin asioita tulkitaan negatiivisen kautta ja tulkinnat voivat kapeuttaa elämää ja aiheuttaa välttelyä. Pitkittyessään yksinäisyys voi myös johtaa sosiaaliseen ahdistuneisuuteen, masennukseen ja itsetuhoisuuteen. Joskus yksinäisyyttä kokevat ajattelevat, että asialle ei voi tehdä mitään. Onneksi näin ei ole. Aina on toivoa. Yksinäisyydestä voi päästä eteenpäin. Nuoret toivat esille useita asioita, jotka ovat heitä auttaneet. Yhtenä tärkeimmistä nousi esille puhuminen. Vaikka se voi tuntua vaikealta, niin usein asioiden jakaminen myös helpottaa oloa. Yksinäisyyden tunnetta voi helpottaa myös harrastukset, omien mielenkiinnon kohteiden mukainen tekeminen, lemmikit, netin kaverihakusovellukset, järjestöjen kohtaamispaikat sekä vertaisryhmät, vapaaehtoistoiminta sekä sosiaalisten tilanteiden harjoittelu poistumalla kotoa esimerkiksi kauppaan tai kirjastoon.

Yksinäisyyden tunne on ahdistavaa ja epämiellyttävää oloa siitä, että ei ole ihmistä, jonka kanssa jakaa ajatuksiaan tai ei ole porukkaa, johon kuulua. Samalla yksinäisyys on hyvin inhimillinen tunne, joka kertoo muiden tunteiden tapaan siitä, että meidän perustarpeemme eivät ole täyttyneet. Kaipaamme yhteyttä toisiin. Usein yhteyttä myös itseemme.
Me kaikki koemme joskus hetkittäin yksinäisyyttä. Meistä jokainen voi vaikuttaa omalla toiminnallaan siihen, että ympärillä olevilla ihmisille olisi mahdollisimman mukava olla. Meistä jokainen voi vaikuttaa yksinäisyyteen ennaltaehkäisevästi. Oikeastaan se vaatii vain rohkeutta kohdata. Kysyä mitä kuuluu. Tervehtiä. Ottaa kaikki mukaan. Pyytää mukaan. ”Voisi olla vähän enemmän rohkea ja mennä juttelemaan, jos näkee jonkun yksin.” Ollaanko yhdessä rohkeita ja kysytään mitä sulle kuuluu? 

Rauhallista joulun odotusta toivottaa hanketyöntekijä Elina