Strategia 2024-2026

Olipa kerran pieni, suuri kaupunki kosken rannalla. Kaupungissa elettiin vaikeita aikoja: vastukset, kato, huoli ja pelko koettelivat asukkaita. 

Kaupunkilaiset päättivät yhdessä istuttaa keskelle kaupunkia puun. Se kantaisi oksillaan hedelmiä, talven lumet ja koko kaupungin huolet sekä toiveet. Heillä oli vain yksi siemen, mutta se kaivettiin syvälle maahan. 

Siemen iti taimeksi, taimi varttui nuoreksi puuksi. Kukin vuorollaan kaupunkilaiset huolehtivat puusta. He kulkivat sen oksien alla yksin ja yhdessä. Yksi antoi puulle aikaansa, toinen halasi vankistuvaa runkoa. Joku jutteli puulle ja kuunteli puun kuulumiset latvan huminassa, toinen kantoi taimelle koskesta vettä. Yhteistä puuta hoitaessaan he puhuivat myös keskenään ilonsa ja surunsa, tukivat ja lohduttivat toinen toistaan. 

Runko kasvoi ja vankkeni, lehvästö laajeni. Asukkaat nyökyttelivät tyytyväisinä, sillä pian puu kantaisi hedelmää ja suojelisi heitä. 

Puusta tuli kuitenkin jotakin muuta, jotakin enemmän.  

Sen oksilla versoi lasten naurua, iltahämärissä kuiskittuja satuja, halauksia ja lempeitä katseita. Lehtien lomassa pilkotti yhteisiä retkiä, kiukun hymyksi kääntäviä hetkiä ja ehdotonta rakkautta. Oksankärjistä versoi suojaavia sanoja ja tekoja, yhteisiä hetkiä arjessa ja auringonlaskuja kainalokkain. Ja ylimmillä oksilla kimalteli kastepisaroiden lomassa rakkautta, armollisuutta, arvostusta ja iloa. 

Se oli kosken rannan puu, kaikkien kaupunkilaisten yhteinen luomus. Ja sen suojaan jokainen heistä palasi lastensa kanssa kerta toisensa jälkeen.

Lue lisää strategiastamme täältä.