Tunnetaidot

Tunteiden ymmärtämistä ja taitoa toimia niiden kanssa kutsutaan tunnetaidoiksi. Hyvät tunne- ja vuorovaikutustaidot tukevat mm. mielenterveyttä, ihmissuhteiden rakentumista, itsetuntoa sekä hyvinvointia. Kun ymmärretään omia ja toisten tunteita ja pystytään ilmaisemaan tunnekokemusta toisille, myös ihmissuhteet ja toisten huomioiminen helpottuvat. Empatia eli kyky myötäelää toisen tunteita myös vahvistuu. Onneksi tunnetaitoja voi aina harjoitella ja vahvistaa!

Tunnistaminen tarkoittaa sitä hetkeä, jolloin tunne on virinnyt niin, että sen voi havaita kehossa ja/tai mielessä ja ihminen pysähtyy kuuntelemaan itseään ja havaitsemaan mistä tunteesta on kyse. Tunnistamisen harjoitteluvaiheessa voi laittaa vaikka jännittäessä käden vatsan päälle ja sanoa, että tältä jännittäminen tuntuu. Tunteita on usein useita päällekkäin mikä vaikeuttaa niiden tunnistamista ja käsittelyä. Tunteet ovat siis kehollisia aistimuksia. Jos ei tietoisesti pysähdy kehonsa äärelle, niin tunteet ja tarpeet saattavat jäädä huomaamatta. Tunteiden tunnistaminen on siis itsensä tarkkailua sekä havainnointia ja se vahvistaa itsetuntemusta. 

Sietämisellä tarkoitetaan tunteen kestämistä sellaisenaan ja siinä olemista. Se on tunteeseen suostumista ja siinä olemista ilman, että tunnetta pyritään muuttamaan. Tietoinen läsnä oleminen tunteen aikana eli tunteen sietäminen vaikuttaa aivoihin pysyvästi. Mitä enemmän läsnäoloa harjoittelee, sitä helpommaksi tämä tunnetaito tulee. Usein vaikeat tunteet pyritään torjumaan sietämisen sijaan. Siedettynä tunne on kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja voi mennä pois. Torjuttuna tunne saattaa pyrkiä pintaan yhä uudelleen, vieläpä vahvistuneena. Tunteen sietäminen on koko elämän mittainen kasvuprosessi, johon aikuisetkaan ei aina kykene. Lapset tarvitsevat aikuisten tukea tunteiden sietämiseen sekä säätelyyn. 

Säätelyllä tarkoitetaan vaikuttamista tunteen kestoon ja voimakkuuteen. Usein esimerkiksi jännitystä säädellään jo etukäteen mikä onkin hyödyllinen taito. Lisäksi on tärkeää löytää reaaliajassa toimivia tunteiden säätelykeinoja, joilla syntynyttä tunnetta voi tietoisesti lieventää, ylläpitää tai vahvistaa. Tunteen säätelyä tukee mm. hengitys, kosketus, mielikuvat, omat ajatuksemme ja toisen ihmisen tuki sekä toiminta, kuten tilanteesta poistuminen. Tunteita voi säädellä myös mm.  valitsemalla tilanteen, johon osallistuu, muuttamalla itse tilannetta, kiinnittämällä huomion eri seikkoihin tilanteessa ja muokkaamalla omia reaktioita tilanteessa. 

Tunteen ilmaiseminen onnistuu parhaiten, kun tunteen on ensin tunnistanut, sietänyt ja jolloin keinoilla myös säädellyt. Näin tunnekuohu on laantunut ja päästään rakentavaan tunteen ilmaisemiseen. Kun tunnekuohu antaa myöden, kannattaa tunnetta sanoittaa. Kertomisen lisäksi ilmaisemiselle on muitakin keinoja, kuten luovuus. Mm. kirjoittaminen, maalaaminen ja musiikki. Kehollisia keinoja ovat mm. itkeminen, hymyileminen, huutaminen ja muu äänen käyttö, kosketus, jalkojen tömistely ja tyynyn pamauttelu sohvaa vasten. Liikkeellisiä keinoja ovat mm. tanssi, juoksu ja liikkuminen. 
Tunteista kertominen voi tuntua pelottavalta, jos siihen ei ole tottunut, mutta se on ainoa keino, jonka kautta muut voivat ymmärtää meitä ja ottaa huomioon. 

Tunteen purkamisella tarkoitetaan sen purkamista ulos kehosta ja mielestä viemästä energiaamme. Aina purkamiselle ei ole tarvetta, tunne on voinut haihtua jo aiemmissa vaiheissa. Joskus purkaminen tapahtuu vasta pidemmän ajan päästä itse tunnetilanteesta. Purkaminen vaatii vähän enemmän aikaa, rauhaa ja joskus välineitäkin. Myös tunteesta puhuminen on purkamista, mutta on tärkeää, ettei purkaminen jää aina pelkästään puheen ja mielen tasolle. Kehomme säilöö tunnekokemuksia mieltä syvemmälle, eikä pelkkä puhe aina tavoita niitä. Siksi keholliset ja luovat menetelmät ovat hyviä. Tunteen kehollinen purkaminen vaatii ensin tunteeseen virittäytymistä. Tunteen purkamiseen voi auttaa mm. maalaaminen, muovailutyöt, musiikki, kirjoittaminen, tanssi, juokseminen, siivoaminen, itku tai huuto. 

Voimaantunut ihminen kokee onnistumista ja kyvykkyyttä toimia itsensä puolesta. Voimaantumista voisi kuvailla lopulliseksi tavoitteeksi tunnetaitojen kehittämisessä. Se tapahtuu ikään kuin luonnollisena seurauksena harjoittelun myötä. Voimaantunut ihminen kokee varmuutta toimia erilaisissa tilanteissa tunteidensa kanssa. Ymmärrys itseä kohtaan on kasvanut ja sen myötä myös luottamus selviytyä elämästä. Voimaantumisen kokemusta tukee mm. kannustava palaute, ymmärrys itsestä, onnistumisen kokemukset ja omien vahvuuksien näkyväksi tekeminen. 

Lähteet

  • Jääskinen, A-M. & Pelliccioni, S. 2017, Mitä sä rageet. Lapsen ja nuoren tunnetaitojen tukeminen.
  • Myllyviita, K. 2016. Tunne tunteesi.
  • Niemi, P. 2015. Hyvää mieltä ja tunnetaitoja.